Promokuvan puuttuessa kuva Bob Gruenin The Clash -valokuvakirjastani. Rakas ja näyttävä teos on selattu läpi niin monesti, että kannet eivät pysy enää mukana.
Eräänä ankeana alkuvuoden arkipäivänä sähköpostiini ilmestyi Tiketin uutiskirje. Otsikko kehotti: ”Näe Bob Gruenin ikoniset rockvalokuvat Tiketti Galleriassa!”. Klikkasin viestin saman tien auki ja päätin suunnata Urho Kekkosen kadulle päivän puurtamisen jälkeen. Punkia ja rokkia kattavasti 1970 – 80 -luvuilla taltioineen ja The Clashin ”hovikuvaajana” toimineen newyorkilaisen Bob Gruenin nimi on minulle hyvin tuttu. Monet valokuvista, jotka nykyään määrittelevät The Clashia tai punkin aikakautta, ovat hänen ottamiaan. On vaikea olla lukematta 1970-luvun musiikkimaailmaa käsitteleviä teoksia törmäämättä Gruenin otoksiin. Vuonna 2015 Helsingin Kaapelitehtaalla oli esillä taiteilijan Rockers-näyttely ja nyt osin samoja teoksia on näytteillä Tiketti Gallerian kompaktissa tilassa. The Clashin lisäksi seiniä ryhdistävät vedokset muun muassa Sex Pistolsista, Johnny Rottenista, The Ramonesista, Iggy Popista ja Led Zeppelinistä.
Bob Gruen pääsee lähelle kuvattaviaan. Hän kiersi artistien ja bändien mukana tallentaen hetkiä niin lavoilta kuin takahuoneista, niin lentokoneista kuin baareista. Gruenin kuvat ovat intiimejä paljastaen kohteistaan jotain vilpitöntä. Tiketti Gallerian kuvissa nähdään harvinainen hymyilevä Bob Dylan iloisessa hiprakassa vuoden 1974 Friends of Chile -hyväntekeväisyyskonsertissa, ja 29-vuotias Mick Jagger näyttää viattomalta teinipojalta istuessaan New Yorkin Record Plant -studion lattialla vuonna 1972 otetussa kuvassa. John Lennon esittelemässä viisivuotiaalle pojalleen Hit Factory -studion miksauspöytää vuonna 1980 on sydäntä särkevä vedos Lennonin viimeiseltä elinvuodelta. Bob Gruenilla on luottamukseen perustuvan intiimiyden lisäksi myös taito saada kohteidensa imago kiteytettyä. Kun katsoo rinta ja naama veressä bassoa soittavaa Sid Viciousta tai autonrattiin nojailevaa ultracoolia Debbie Harryä, ei ihmettele miksi Gruenin kuvia on käytetty niin lukuisissa julkaisuissa, ja miksi niin monet niistä ovat saavuttaneet ikonisen statuksen.
Vuonna 2015 avattu Tiketti Galleria tuo musiikin ja kuvataiteen rajapintoihin keskittyvillä näyttelyillään erinomaisen lisän Helsingin galleriakenttään. Kaltaiselleni musiikin historiassa rypijälle tilan näyttelyt ovat tuoneet virkistäviä hetkiä ”vanhojen tuttujen” parissa. Hatunnosto myös sille, että punk-henkeen galleria ei pelkää ottaa kantaa. Kesällä 2016 muun muassa Amnestyn, Ihmisoikeusliiton ja Tavastian kanssa yhteistyössä järjestetty Rock Against Racism -näyttely ja sen yhteydessä pidetty konsertti[1] toivat valoa Brexitin ja rasismin synkistämään kesään. Valokuvaaja Syd Sheltonin vuosina 1976 – 81 Briteissä toiminutta RAR-liikettä taltioineissa kuvissa esiintyivät esimerkiksi Tom Robinson Band ja Gruenin kuviakin komistava The Clash. Kulttuuriteko muistutti kuinka surullisen paljon suomalainen yhteiskunta muistuttaa nykyään Thatcherin Britanniaa raadollisine talouslinjauksineen, uusnatseineen ja toivottomuuden ilmapiireineen. Tällaisena aikana kulttuurin, musiikin ja kuvataiteen, ajatuksia herättävä ja toivoa elvyttävä voima on äärimmäisen tarpeellista. Siksi onkin tärkeää muistaa tarttua uutiskirjeiden tarjoamiin vinkkeihin keskellä harmainta arkea ja käydä edes puoli tuntia piipahtamassa jossain galleriassa. Bob Gruenin kuvat Tiketti Galleriassa kertovat riemusta, yhteisöllisyydestä, kapinasta, monimuotoisuudesta ja kahlitsemattomasta luovuudesta, kaikista niistä energioista, jotka ovat parasta vastalääkettä niin tammikuun pimeyteen kuin tympeyden täyttämään yhteiskunnalliseen ilmapiiriin.
Bob Gruen – Valokuvanäyttely
Näyttely: Bob Gruen
Tiketti Galleriassa 10.12.2016 – 31.1.2017
[1] http://www.fininst.uk/fi/articles/1615-rock-against-racism-comes-to-helsinki-in-june Luettu 24.1.2017
Kulttuurivaikutelmia 