Sodan pimeässä ytimessä: Sotilaspoika

Kuvassa: Johannes Holopainen. Kuvaaja: Ilkka Saastamoinen. © Kansallisteatteri


Itsenäisyyspäivä. Tuo suomalainen surujuhla. Ei ilotulituksia, ei karnevaaleja, ei yleistä ilonpitoa. Vain kaksi kynttilää ikkunalaudalla, sotilasparaati ja valtaapitävien juhlat. Juhlat, joita hurskas rahvas saa seurata hiljentyneenä näköradioidensa äärelle. Pimeydessä vaeltavat ”maahanmuuttokriitikoiden” soihtukulkueet natsitervehdyksineen ja rakennettua ympäristöä raiskaavat ”kuokkavieraat”. Suomalaiset osaavat kyllä toden totta juhlistaa itsenäisyyttään ja riemuita vapaudestaan.

Onneksi tälle yleisankeudelle on vaihtoehtoja. Tulevana itsenäisyyspäivänä voi esimerkiksi suunnata KOM-teatteriin katsomaan upeaa ja pysäyttävää Sotilaspoika-monologia. Teosta, joka on sotakuvauksena jotain ihan muuta kuin itsenäisyyspäivänä vuodesta toiseen televisiossa pyörivä rempseä puskafarssi. Onnistuin alkuvuonna nappaamaan itselleni lipun toiseen monologin kahdesta vierailuesityksestä Kansallisteatterin Omapohjassa. Dalton Trumbon[1] sodanvastaiseen klassikkoromaaniin Johnny Got His Gun (1939) pohjautuva Johannes Holopaisen vetämä ja Essi Räisäsen sovittama ja ohjaama monologi oli viime kevätkauden tärkeimpiä näytelmiä Ritva Siikalan hienon Kaksi matkaa Israeliin (Kansallisteatteri) kanssa. Lappeenrannan Kaupunginteatterissa keväällä 2015 ensi-iltansa saanut Sotilaspoika on noteerattu myös kansainvälisesti: Se palkittiin Pärnun Monomaffia-festivaaleilla elokuussa 2016.

 Sotilaspoika alkaa hyvin vaikuttavasti ja raa’asti. Katsojat ovat kokoontuneet istumaan metallipöydän äärelle, jolla Johannes Holopaisen esittämä päähenkilö Joe makaa torsona siteissä. Leikkaussalimaista ja kliinisen painostavaa tunnelmaa lisäävät loisteputkivalaistus ja sähkökitaran avulla loihdittu tykyttävä äänimaailma. Ainoana keinonaan kommunikoida ympäröivän maailman kanssa Joe nykii päätään spasmeissa ja morsettaa hätäkutsua. Tästä asetelmasta purkautuu äärimmäisen fyysinen ja äänekäs vyöry, jota, kuten sotaa kuvittelisin, on vaikea jälkikäteen pukea sanoiksi. Holopainen antaa mennä täysillä ja heittää itsensä totaaliseen näyttämölliseen sodankäyntiin. Ruumiillisessa riepottelussa käydään läpi viimeisen yli sadan vuoden veren tahrima historia ensimmäisestä maailmansodasta Vietnamin kautta Irakiin. Nuorten idealismi joutuu sotapolitiikan lihamyllyyn ja jäljelle jää vain rujo torso. Monologi voi olla rankka kokemus katsojalle mutta sodan mielettömyydeltä ei tule sulkea silmiään. Tämä kaikki tapahtuu koko ajan ympäri maailmaa. Eurooppalaiselle putkinäölle selvimmin Syyriassa ja Irakissa mutta myös esimerkiksi Jemenissä. Jemenissä, jossa sotaa käyville maille Suomikin vie aseitaan[2].

Sotilaspojan jäljiltä päällimmäiseksi tunteeksi nousee suru. Suru kaikkien niiden nuorten miesten ja naisten vuoksi, jotka on ihmiskunnan historiassa kaikkein vitaalisimmillaan uhrattu sodan ja väkivallan irvokkaalle alttarille. Paitsi, että Johannes Holopainen on loistava näyttelijä, hänen kaunis fysiikkansa ruumiillistaa sen, kuinka sotakoneisto raiskaa ja repii unelmat sirpaleiksi. Sirpaleiksi, jotka osuvat meihin kaikkiin jättäen vuotavia ja märkiviä avohaavoja. Ja minkä vuoksi? Jackson Brownea lainaten: ”I want to know who the men in the shadows are, I want to hear somebody asking them why. They can be counted on to tell us who our enemies are but they’re never the ones to fight or to die”[3].

On erittäin hienoa, että KOM-teatteri esittää Sotilaspojan juuri itsenäisyyspäiväviikolla. On hyvin surullista, että tasavaltamme itsenäisyyspäivä on se päivä vuodesta, jolloin yhteiskuntamme sotakeskeisyys manifestoituu kaikkein kirkkaimmin. Veteraaneja ja heidän itsenäisyytemme vuoksi tekemää uhrausta ei kunnioiteta ihannoimalla sotaa. Sen sijaan, että traaginen muisto saisi suomalaiset sanomaan: ”Ei enää koskaan!” ja työskentelemään rauhan puolesta kotimaassamme ja maailmalla, vallalla on jonkinlainen kieroutunut eetos, joka nostaa talvi- ja jatkosodan fetissin asemaan. Asemaan, joka ei ole sodanvastainen vaan pikemminkin sotaa ihannoiva ja yltiöisänmaallinen. Suomessa itsenäisyyspäivän vietto ei ole todellakaan ongelmatonta. Siitä syystä suosittelen lämpimästi menoa katsomaan Sotilaspoika. Sen sijasta, että toisintaisi annettuja ja ahtaita tapoja olla isänmaallinen, isänmaallisin teko on seurata sodanvastaista monologia, ja ajatella menneiden sukupolvien rintamalla kokemia hirveyksiä ja raakuuksia.


Sotilaspoika

Ohjaus ja sovitus: Essi Räisänen

Teksti: Dalton Trumbo

Suomennos: Pentti Saarikoski

Lavalla: Johannes Holopainen

Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen

Kansallisteatterin Omapohja, 15.1.2016

KOM-teatterin esitykset ma 5., ti 6., to 8., pe 9. ja la 10.12.2016. http://www.kom-teatteri.fi/sotilaspoika.html


[1] Dalton Trumbo (1905 – 1976) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja, joka joutui 1940-luvun lopulla alkaneiden kommunistivainojen kohteeksi ja elokuvateollisuuden mustalle listalle. Hänen teoksiaan ovat muun muassa salaa käsikirjoitettu Audrey Hepburnin tähdeksi nostanut Loma Roomassa sekä Stanley Kubrickin ja Kirk Douglasin Spartacus. Dalton Trumbosta on tehty vuonna 2015 ihan kelpo elämäkertaelokuva Trumbo, joka on Suomessa saatavilla DVD:nä ja Blue-Ray’nä sekä iTunes Storesta.

[2] http://yle.fi/uutiset/3-9046074 Luettu 29.10.2016.

[3] Lainaus on Jackson Brownen terävästä Lives in the Balance -laulusta, joka on yhtä, tai jopa vielä ajankohtaisempi nyt kuin julkaisuvuotenaan 1986. Browne onnistuu kiteyttämään yksiin lyriikoihin kaiken sen, mitä mediassa näemme tänäkin päivänä, lähtien yhdysvaltain presidentinvaaleista. https://www.youtube.com/watch?v=Ms5J2U_ySdI Katsottu 29.10.2016.

4 thoughts on “Sodan pimeässä ytimessä: Sotilaspoika

  1. Antti Sorri

    Tämä oli todella hyvä! Tällaista haluaisi mennä itsekin katsomaan. Viime kesänä Puistofilosofia -viikolla käsiteltiin suomalaisen fasismin historiaa ja paikalla ollut entinen sotilaspoika piti todella pysäyttävän puheenvuoron, toteamalla sodanaikaisen militarisminihailun olleen puhdasta fasistista eetosta. Sellaista ei varmasti kukaan nykyihminen toivoisi omalle kontolleen. Militarististen painotusten ihailu kumpuaa pikimminkin tietämättömyydestä. Kieltämättä sitä on osaltaan ilmassa myös itsenäisyyspäivän vietossa, joka viimevuotisten masentavien soihtukulkueiden takia on saanut jälleen yhden negatiivisen ulottuvuuden. Kansallisuustunteen on varastanut aate, jonka toivoisi jo aikapäiviä sitten kuopatun…

    Itsenäisyyspäivän vieton toivoisi tietenkin olevan positiivisen kansallisuusaatteen värittämää, Sellaisen avainteemoja olisivat tietenkin kansainvälisyys, suvaitsevaisuus, sivistyksen ja sivistysarvojen vaaliminen, taiteen ja kulttuurin arvostus, lähiympäristön, luonnon ja toisten ihmisten ihmisarvon kunnioittaminen näin muutama aihepiiri vain mainitakseni.

    Sitä kohden! Taistelu jatkuu! 🙂

    Liked by 1 person

    1. Juuri näin! 🙂 Harmittaa kyllä, että jäi Puistofilosofia taas kerran väliin kesällä. Olisi ollut hienoa tulla kuuntelemaan (ja tietysti osallistumaan keskuteluun!) varsinkin tuo suomalaisen fasismin historia -setti. Ensi kesänä sitten! Ja kannattaa tosiaan mennä tuo Sotilaspoika katsomaan, nyt siihen on jopa viisi mahdollisuutta KOM-teatterissa. Hieman mietin, että pitäisiköhän mennä itsekin katsomaan se uudemman kerran. Se oli niin vaikuttava ja tärkeä 🙂

      Liked by 1 person

      1. Antti Sorri

        Hitsiläinen! Täytyy tosiaan katsoa, josko itsekin pääsisi Helsinkiin esitystä katsastamaan. Ja kun siitä seuraavasta Helsingin reissusta oli puhetta, niin olisi kieltämättä kova juttu yhdistää siihen kaikenlaista kulttuuririentoa, kuten teatteria ja näyttelyitä.

        Ollaanpa siis asian suhteen yhteyksissä. Vastaan siihen Facen viestiin, jahka ehdin. Erittäin hyvää settiä laitoit. Todella paljon yhteisiä ajatuksia.

        Liked by 1 person

Kommentoi

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s