Ollessani lapsi 1990-luvun laman runtelemassa Pohjois-Suomessa viehätyin suunnattomasti yhtäkkiä lehtien palstat ja television vallanneesta Bonkista. Meri-Lapin harmaaseen ankeuteen tulvahti yhtäkkiä raikas tuulahdus jostain suuremmasta maailmasta, kuvasto täynnä ihmeellisiä kromia hohtavia koneita, kansainvälisyyttä, kirkkaita värejä, luksusta ja onnellisen näköisiä ihmisiä. Vaikka se kaikki kiehtoi lasta valtavasti, jo silloin aistin kuvien takana olevan jotain kieroutunutta ja pirullista, jota en ihan pystynyt ymmärtämään ja josta en ihan saanut otetta.

Käydessäni Helsingin kaupungintalon Virka-gallerian Bonk-expossa tajusin olleeni lapsena oikeassa: Bonk viehätti minua yhä ja kuinka pirullisen ovelaa satiiria tämän anjovisjalostuksesta alkunsa saaneen ”multiglobaalin” teollisuusyrityksen historia ja tuotteet ovatkaan! Expossa oli esillä asiaankuuluvasti Bonk Business Inc:n historiaa 1800-luvun vanhoista valokuvista lähtien, retrospektiivi menestyksekkäimpiin Bonk-koneisiin, mainosjulisteita vuosien varrelta sekä myös yrityksen audiovisuaalisen arkiston helmiä.

Ihailin lapsenomaisella uteliaisuudella koneiden, kuten Raba Hiff Quasar OQ-172:n, yksityiskohtia. Kromiakin löytyi vuoden 1957 Surf Scooterin muodossa ja hillitön mainosjuliste elokuvasta, jossa kyseinen skootteri esiintyi tärkeässä osassa.

Parhaan satiirin edellytys on syvä ymmärrys ja perehtyneisyys sen kuvaamaan maailmaan. Bonkin taustajoukot tuntevat paitsi konglomeraattikliseet organisaatiokaavioista alkaen myös mainosteollisuuden, musiikkibisneksen ja vanhojen elokuvien historian. Niin ihailtavan johdonmukainen Bonk-yrityksen mielipuolinen historia on. Tarinasta löytyvät viime vuosisadan keskeisimmät ilmiöt kuten idänkauppa samoin kuin reunailmiötkin esimerkiksi okkultistisen salaseuran muodossa. Varsinkin audiovisuaalisen arkiston musiikkivideot sekä taltiointi 1950-luvun new age -runonlausuntatilaisuudesta olivat hillitöntä kamaa.

Olennaista tietenkin on, että kaikki esitetään vakavasti ja uskottavasti. Niin uskottavasti, että yhdysvaltalainen pariskunta tuli luokseni ja kysyi:

”Is this all real or a joke?”

”This is art”

”So, it is a joke?”

”No. It’s art”.

Pariskunta kertoi, että he olivat tulleet expoon kuvitellen sen kertovan Nokian kaltaisen suomalaisen globaalin suuryrityksen menestyshistorian. Pikkuhiljaa näyttelyn edetessä ja yrityksen historian kronologisesti auetessa heille oli iskenyt kalvava epäilys huijauksesta. Loistavaa! Silloin tietää, että Bonk-taide on tavoittanut jotain olennaista. Samoin Bonk paljastaa jotain olennaista myös tämän päivän (organisaatio)kulttuuristamme sillä hetken erehdyin luulemaan näyttelytilan takaosassa olevaa neuvotteluhuonetta expoon kuuluvaksi installaatioksi. Katsoin neuvotteluhuoneen ikkunoista fläppitauluja sekä joka puolelle liimattuja post-it -lappuja täynnä ”Virtuaalinen Wikipedia” -tyylisiä kirjoituksia. Bonk-innovaatioihin virittäytynyt mieleni kuvitteli neuvotteluhuoneen kuvaavan tilaa Bonk Business Inc:n hallituksen ja johtoryhmän strategiatyöpalaverin jälkeen. Kun tajusin, että huone ei ollut osa näyttelyä vaan ilmeisesti Helsinki Lab – ”designia, digitaalisuutta ja dialogia”, kävelin leveä virne kasvoillani pois kaupungintalolta.

Bonk Expo 2016

Näyttely: Alvar Gullichsen, Richard Stanley, Henrik Helpiö, Olli Lehtinen ja Magnus Scharmanoff.

Virka-galleriassa 8.6. – 11.9.2016

Pysyvä näyttely Bonk Business Inc:n historiasta löytyy Uudenkaupungin Bonk-museosta: www.bonkcentre.fi